Alkufiilikset ja aito Afrikka

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Muutama päivä takana ja vihdoin tuntuu, että on jokseenkin päässyt asettumaan nykyiseen kotiinsa. Vietin tosiaan ensin viikonlopun Nairobissa kaverin luona majaillen ja eilen saavuin lopulta Kisumuun. Nairobi oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin, ja koko ajan tuntui vain siltä, että haluaisin jäädä vain sinne ja jatkaa siitä mihin viimeksi siellä ollessa jäin.  Tuntui, että ei olisi koskaan poissa ollutkaan, vaan olisi viettänyt randomit kolme vuotta tehden jotain jossakin ja nyt palannut sinne missä  pitikin olla.

Nairobissa en kuitenkaan tule yhäkään satunnaisia viikonloppuvierailuja lukuunottamatta olemaan, joten parasta alkaa totutella tähän uuteen kotikaupunkiin. Parasta ja pahinta on tämä vaihe, kun ei ole vielä mitään. On  se uusi, jota kukaan ei tunne ja kuka ei tunne ketään ja kaikki pitää aloittaa ihan alusta. Kaikki tuntuu vielä isolta ja kaukaiselta, ja samalla kun haluaisi jo mennä koluamaan joka kolkan koko kaupungista, haluaisi toisaalta jäädä vaan huoneeseensa jumiin länkkäriruokiensa ja nettinsä kanssa.

Mä olen tosiaan saapunut tänne järjestön kautta joka tekee yhteistyötä mun opiskelupaikan kanssa. He hankkivat mulle etukäteen harjoittelupaikan sekä asunnon ja jälkimmäisestä en tiennyt etukäteen mitään, vaikka maksoinkin koko kolmen kuukauden vuokran jo ennen, kun saavuin koko asuntoon.  Yllätys oli saapuessa melkoinen, ja kyseessä onkin aikamoinen luksuskämppä. Mulla on oma iso huone jossa on myös kiitettävän kokoinen pesuhuone, ihana parveke ja isompi sänky kuin mulla on koskaan Suomessa ollut. Koko talo on tosi kaunis, ja mulla on oma jääkaappi sekä televisio. Talossa on henkilökuntaa ja halutessaan saa pyykit pestyä ja kuskin huokeaan hintaan.

10659202_10152741455423812_5463686061047762432_n

Mulle meinasi jo muodostua tästä kämpästä melkoinen kriisi. Vaikka vuokra on  Keniankin hintatasoon nähden suhteellisen huokea ja tällä hetkellä kaikki kämppäkaverit ovat paikallisia tuntui, että onko tämä nyt sitten ollenkaan sitä oikeaa Afrikkaa. Päädyin kuitenkin siihen, että miksi ei olisi, jos tässä kerran Afrikassa ollaan. Luulen, että kyseessä on joku sisäinen, mahdollisesti median syöttämä stereotypia siitä, että oikea Afrikka on asumista alkeellisissa oloissa ilman sähköä samalla kun potkii leijonia pois ovenpielistä ja hiekkaa tuulee silmille. Kenia kuitenkin on monimuotoinen, kuten varmaan kaikki Afrikan, ja koko maapallon maat. On  hyvää, pahaa, rikasta, köyhää, rumaa ja kaunista. On se maaseudun Kenia, on se slummi Kenia, on rikkaiden Kenia ja on se Kenia mitä minä koen; modernia, urbaania kaupunkielämää, samaa mitä elää moni ihan normaali ja tavallinen Kenialainenkin.

10671235_10152741456373812_6317359653659792508_n

Tämän kaiken jälkeen on kuitenkin myönnettävä, että jos mun tulotaso olisi suhteutettuna Kenian tulotasoon (Eli koska tuloni on opintotuki ei yhtään mitään) ei mulla varmasti olisi mahdollisuutta tällaiseen elämään mitä nyt täällä  elän. Eräs Kenialainen baarissa sanoi, että olen etuoikeutettu koska voin tulla tänne tällä tavalla. Se on aivan totta, ja on kamalaa ja käsittämätöntä että joillain ihmisillä on etuoikeuksia toiseen verrattuna vain sen  perusteella, että on sattunut syntymään tiettyyn maailman kolkkaan. En kuitenkaan tiedä, että pitäisikö nämä etuoikeudet jättää käyttämättä, vai käyttää ne, arvostaa niitä, ja samalla tehdä parhaansa olla osana tekemässä maailmasta etuoikeutetumpaa paikkaa kaikille.

Ps. Kun  moni on kysynyt miksi rakastan Keniaa, on vastaukseen usein sisältynyt se, että on niin ihanaa kun kaikkialla soi musiikki. En kyllä ihan muistanut, että se tosiaan soi kaikkialla, ja varsinkin han kaikkina ajankohtina. Nukkuuko Kenia koskaan?

Muistilista

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Näin  paria päivää ennen lähtöä on hyvä muistuttaa itseäkin siitä mitä on pitänyt muistaa ottaa mukaan ja mitä on vielä muistettavana, siispä listailemaan. Lista on yhdistelmä lukemaani, oppimaani ja huonoa, sekä mukavuudenhaluista pakkaajaa. Listalta voisi luultavasti poistaa yli puolet ja silti pärjätä mainiosti. Monia listalta löytyviä asioita myös löytyy kohdemaasta, eikä niitä välttämättä tarvitsisi tai edes kannattaisi raahata mukanaan. Tarkoituksenani on kuitenkin lähtiessäni Keniasta reissaamaan jättää matkalaukku ja turhat tavarat säilytykseen, ja reissata ainoastaan rinkan kanssa huomattavasti pienemmällä tavaramäärällä.

Ennen lähtöä

  • Opiskeluiden kv-vaihtoprosessi (Harjoittelupaikan ja maan valinta, hakeminen, koulun tuen hakeminen, koulutus, tehtävät)
  • Lennot
  • Asunto kohdemaasta
  • Ulkomaan opintotuen hakeminen Kelasta
  • Rokotukset
  • Asunnon jälleenvuokraus
  • Posti ja maistraatti

Mukaan (Lennolle saa ottaa 2 x 20 kg matkalaukkuja sekä käsimatkatavarat 10 kg)

  • Matkalaukku
  • Pieni rinkka
  • Reppu
  • Käsilaukku
  • Vakuutukset – Matkustajavakuutus, matkatavaravakuutus ja koulun vakuutus
  • Passi
  • Rokotustodistus
  • Pankkikortit
  • Tunnuslukulista
  • Ajokortti

Kopiot ylläolevista sekä mukaan, että sähköpostiin

  • Uusi sim-kortti jonka saa sekä uudempaan, että vanhempaan puhelimeen
  • Dollareita visa-maksuun ja hiukan kenian shillinkejä
  • Burana
  • Panadol
  • Kuumemittari
  • Antihistamiini
  • Desinfiointiaine
  • Käsidesi
  • Laastaria
  • Sidetaitoksia ja ihoteippiä
  • Imodium
  • Maitohappobakteeri
  • Malarialääke
  • Läppäri johtoineen
  • Puhelin
  • Puhelimen laturi
  • Kuulokkeet
  • Vanha varapuhelin
  • Kamerat johtoineen
  • Swahili sanakirja
  • Pieniä Suomituliaisia
  • Salmiakkia
  • Lukkoja
  • Europe to UK matkasovitin
  • Matkalaukkuvaaka
  • Flipflopit, ballerinat, tennarit ja korkkarit
  • Huiveja/Saronkeja
  • Parit housut ja shortsit
  • Mekkoja
  • Paitoja
  • Alusvaatteet
  • Sukkia
  • Uima-asu
  • Pyyhe
  • Kasvorasva
  • Perusrasva
  • Meikinpoistopyyhkeitä
  • Puhdistuspyyhkeitä
  • Shampoo
  • Hoitoaine
  • Saippua
  • Hiuslakka
  • Muotovaahto
  • Höyliä
  • Pinsetit
  • Kynsisakset
  • Hammasharja ja tahna
  • Tamponeja
  • Meikit
  • Harja ja kampa
  • Korut
  • Fööni
  • Suoristusrauta
  • Kiharrin

Lennolle

  • Niskatyyny
  • Silmälaput
  • Earplanes korvatulpat
  • Tavalliset korvatulpat
  • Purkkaa
  • Kirjoja ja lehtiä

 

 

Sisäänpäinkääntynyt

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Saavuttuani viime kerralla Keniasta osallistuin eräälle koulutusristeilylle. Illallispöydässä kerroin muiden tapaan seikkailuistani, ja siitä kuinka paljon nautin olostani Keniassa. Jossakin vaiheessa pienessä laitamyönteisessä ollut leidi naapuriseurueesta alkoi jututtamaan minua loppukaneettinaan, ettei ymmärrä kuinka olen voinut nauttia olostani Kenian kaltaisessa maassa, koska olen niin sisäänpäinkääntynyt.

Voin itse ihan ongelmitta myöntää, etten tiedä arkipäivässäni montaa parempaa asiaa, kuin tyhjät junan tai bussin penkit. Nautin omasta seurastani, ja koenkin että mulla on tietty määrä sosiaalista energiaa, ja kun se loppuu vetädyn mielelläni omiin oloihin. Asun mieluummin yksin kuin kimppakämpässä. Enkä myöskään välttämättä osaa taitoa heittäytyä syvällisen keskustelun syövereihin kenen tahansa hiprakassa olevan rouvashenkilön kanssa.

Samaan aikaan mä kuitenkin nautin siitä, että mulla on mahdollisuun nähdä ja pitää ihmisiä ympärilläni. Iloisia, positiivisia ihmisiä. Saan siitä energiaa myös itselleni. Ihmisiä, joiden kanssa arvot ja ajatusmaailmat kohtaavat. Rakastan tehdä töitä ihmisten kanssa, omalla joskus hiljaisella ja rauhallisella, mutta aina kuuntelevalla ja huomioivalla persoonallani. Lämpenen joskus hitaasti, mutta kun oon kerran lämmennyt sitä lämpöä riittää myös muille.

Asian tapahtuessa olin liian hämmentynyt vastatakseni kyseiselle henkilölle mitään. Jos nyt kuitenkin saisin uuden tilaisuuden sanoisin, että ei ne kaikki kukatkaan aina Suomessa kuki.

253957_10150219648253812_6041789_n

Matkaan lähden

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Ensimmäinen ikinä ulkomaanmatkani suuntasi vuonna 2011 Keniaan. Asuin kolme kuukautta Kenian pääkaupungissa Nairobissa paikallisessa perheessä ja tein samalla opintoihini liittyvää työharjoittelua slummissa asuvien nuorten parissa työskentelevässä yhteisötaidekeskuksessa. Nyt opinnot ovat jatkuneet englanninkielisiin sosionomiopintoihin, jonka kansainvälinen harjoittelu antoi hyvän tilaisuuden palata Keniaan. Paluu on vihdoin kolme vuotta myöhemmin vain kolmen päivän päässä. Tulen viettämään kolme kuukautta Keniassa, jossa tulen asumaan omassa asunnossani Länsi-Keniassa sijaitsevassa Kisumussa. Tulen tekemään työharjoitteluani ja opinnäytetyötäni paikallisessa terveys- ja sosiaalialan järjestössä. Näiden kolmen kuukauden jälkeen aion jatkaa matkaa Tansaniaan, Ruandaan ja Ugandaan. Puolitoista kuukautta aikaa, ei suunnitelmia. Harvinaista herkkua ihmiselle, jonka lempiasia sattuu olemaan asioiden suunnittelu.

418228_10150634609063812_1494772299_n

Vuodesta 2011 olen onnistunut vähän (mutta en liiaksi) laskemaan ruusunpunaisia lasejani ja uskaltautunut myös näyttämään sen. Maailma ei ole enää niin ehdoton tai mustavalkoinen, hyvässä tai pahassa. Siitä syystä tämä blogi. Haluan paikan jossa voin  kertoa kaikki ne fiilikset mitä tämä matka aiheuttaa ilman, että mä harrastan tuntien skypepuheluja ihmisten kanssa vaan siitä miltä minusta nyt tuntuu ja jätän heidät huomiotta. Haluan paikan, jossa samankaltaista matkaa harkitsevat voivat lukea jonkun fiiliksiä aidoimillaan ja joko yhtyä niihin tai olla yhtymättä. Sillä jokaisella meillä on se oma Keniamme, eikä se kenellekkään ole aivan sama.

Fiilikset lähdön suhteen on ollut yllättävät. Huomautettakoon, että koko ne kolme edellistä kuukautta silloin 2011 oli mulle yhtä kulttuurishokin ensimmäiseksi vaiheeksi luokiteltua kuherruskuukautta. Toki sitä välillä vitutti ja tajusi mitkä asiat oli pielessä, tai mitkä asiat oli pielessä ainakin omaan makuun. Siitä huolimatta mä en kertaakaan niiden kolmen kuukauden aikana ajatellut, että ei vitsi miten mälsä paikka, haluan kotiin. Mä halusin, koko sydämestäni olla siellä joka ikisen sekunnin, minuutin, päivän, viikon ja kuukauden niistä kolmesta kuukaudesta ja kun mä vihdoin jouduin lähtemään se sydän särkyi. Lupasin itselleni, että joku päivä, sooner than soonest mä palaan. Siitä syystä mun on hankalaa käsitellä mun tämänhetkisiä fiiliksiä.

390636_10150469227663812_2025136772_n

Sen jälkeen kun oli vihdoin vahvistettu, että kauan odotettu lähtö Keniaan on tulossa mä olin varma, että tulen pommitetuksi, ehkä väkivaltaisesti ryöstetyksi tai vähintääkin auto-onnettomuudessa menehtyneeksi, mutta elävänä en palaa. Yksinkertaistettuna siis pelkäsin. Kaikki ne asiat mitä viimeksi jäi tapahtumatta, mutta olisi voinut tapahtua oli selkeästi mun mielessäni tapahtuva tällä kertaa. Matkustustiedotteiden ja uutisten lukeminen, sekä huolestuneiden sukulaisten ja kadunmiesten kommentien kuuntelu ei asiaa ainakaan auttanut. Jossain vaiheessa kuitenkin rauhotuin ja elin jossain zeniläisessä tilassa sen enempää huolestumatta kuin ilahtumattakaan, kunnes satutin jalkani ja jäin kotilomalle pariksi viikoksi juuri ennen lähtöä. Tämä aiheutti sen, etten halunnut enää lähteä minnekkään. Soimasin itseäni siitä, että miksi hemmetissä teen tällaisia idioottimaisia valintoja ja tungen itseni suoraan kotoa jonnekin keskelle Afrikkaa moneksi kuukaudeksi, kun kotona on mukavaa. En ollut valmistautunut, en ollut tehnyt mitään mitä olisin halunnut ja nyt mun olis vaan lähdettävä vaikka ainoa mitä halusin tehdä oli olla kotona ja perheen luona. Ehkä mun kulttuurishokki siis tapahtuukin etukäteen?

254237_10150219638923812_855863_n

Ensimmäinen valaistumisen hetki tapahtui tänään bussissa. Kuuntelin musiikkia, istuin bussissa ja mietin, että kohta musiikki tulee kuulokkeiden sijaan täydellä volalla auton kajareista, alla on bussin sijaan matatu, ei ole olemassa luksusta jossa sais valita tyhjän penkkirivin tai ainakaan tuntea ärtymystä siitä että joku istuu vieressä, ja maisemat on ne mitä mä olen niin pitkään kaivannut näkeväni. Siinä hetkessä mä tajusin, ettei oikeasti ole mitään pelättävää. Jos ei ennen, niin ainakin viimeistään kun mä astun lentokoneesta ulos ja mun aistit herää eloon kaikkea sitä mitä Kenia on mä tulen rakastamaan varmasti sitä kaikkea ihan yhtä paljon kuin viimeksikin, ellen enemmän.

387547_10150468336418812_1930495725_n